Lestadiolainen

Viimeaikoina, katsellessani ja kuunnellessani Paljaiden Jalkojen esiintymistä olen alkanut miettiä, minne on kadonnut kuorolaisten iloisuus? Ennen niin energinen ja hyväntuulinen kuoro!

Edelleen laulu soi nätisti, mutta onko se ainut asia, jota on harjoiteltu? Kappaleetkin ovat vaihtuneet vanhahtavaan suuntaan, eikö tämän pitäisi olla nuorten kuoro?

En halua loukata ketään, mutta toivoisin, että tähän tultaisiin kiinnittämään huomiota. Tai, että se herättäisi asiallista keskustelua.

En malta olla kommentoimatta. Olisi mielenkiintoista tietää, minkä esiintymisen perusteella olet mielipiteesi muodostanut. Viimeksi kun itse kuulin kuoroa opistolla rehtorin läksiäisissä, ajattelin täysin päinvastaista: mielestäni kuorolaiset näyttivät todella reippailta ja iloisilta ja laulukin soi tosi hyvin! Myös kritiikki kappalevalinnoista ihmetyttää, sillä mielestäni nykyiset laulut ovat nuorekkaita ja mukaansa tempaavia.

Olethan varmasti kuunnellut Paljaiden Jalkojen esitystä, etkä vain jotakin muuta nuorten lauluryhmää? Näitä jälkimmäisiä taitaa olla ollut viime aikoina enemmän esiintymässä kuin tämä kuoro.

Vaikka samojakin nuoria on mukana, on eri asia laulaa satunnaisen pikaisesti kootun porukan kanssa kuin tämä kuoron kanssa. Itse ainakin olen nähnyt viimeksi iloisen ja nuorten lauluja laulavan kuoron.

Hei,

kiitos rakentavasta palautteesta.
Ikävää, jos emme ole voineet välittää iloa palvellessamme. Siihen ei voi koskaan näköjään kiinnittää liikaa huomiota.

Kuoron harjoitukset ovat usein varsin tiivistä harjoittelua, koska tapaamme aina vain sinä viikonloppuna, jolloin esiinnymmekin. Kuoroharjoituksissa paljon aikaa menee stemmojen, musiikillisen ilmaisun ja yhteissoinnin harjoittamiseen. Kaiken oppimisen perustana on hyvä yhteishenki, joka oman kokemukseni mukaan tässä joukossa on harvinaisen hyvä. Hartaudet ym. ovat olennainen osa kristillisen kuoron toimintaa.

Mikä sitten voi vaikuttaa vakavuuteen esiintymisessä? Tässä jotain pohdintaa enemmänkin oman kokemukseni pohjalta.
Koska haluamme säännöllisesti uudistaa ohjelmistoamme, saattaa esitettävänä olla joka kerta jokin laulu, joka on opittu samana viikonloppuna kuin itse esiintyminenkin/palvelutilanne on. Tämä pitää laulajien katseet vielä nuoteissa ja ehkä ilmeetkin vakavina, kun täytyy vielä keskittyä nuottien lukemiseen. Toiseksi myös yleisön palaute on tärkeä, sillä jos seurakunnan joukossa näkyy vakavia kasvoja, saattaa myös esiintyjän hymy hyytyä. Esiintyminen kun on yleisön ja esiintyjän vuorovaikutusta. (Tällä en tietenkään tarkoita sitä, etteikö musiikkia saisi tulla kuulemaan sillä mielellä kuin on.)

Mikä sitten on vanhahtavaa ja mikä ei, siitä on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin kuulijaakin. Toisaalta välillä kuulee toiveita, että laulaisimme nykyistä enemmän vanhoja tuttuja matkalauluja.
Joka tapauksessa linjamme on esittää niin gospelvivahteista musiikkia kuin perinteikkäämpiäkin lauluja. Valitsemme lauluja tilaisuuden mukaan.

Kuoron tärkein tehtävä on palvella Uusheräyksen tilaisuuksissa ja esittää niin matkalauluja kuin muitakin hengellisiä lauluja. Tärkeintä on se, että voimme musiikillamme välittää evankeliumin ilosanomaa, esiintyminen on enemmänkin palvelemista.

Terhi Latvala, Paljaat Jalat -kuoron johtaja